Sillä aikaa kun minä kävin kaupassa, oli tullut posti. Postin mukana oli tullut meille paketti, paketti oli odotellut mua kaupasta pöydän reunalla.
  ..Siihen saakka kunnes kiusaus kävi liian suureksi. Liikaa innokkaita kuonoja varmaan, joista sitten joku sortui "ennen kuin kukaan muu ehtii" Eli luultavasti se joku oli se sama joku, jolla oli kaksi luuta minun palatessa kaupasta. Ihmettelin mistä luut oli tulleet, kunnes näin lattialla revityt paperit:) ..Niin ja oman ihanan lahjani, joka ei onneksi ollut parempiin suihin kelvannut:) 
Luita oli ilmeisesti ollut neljä, mutta ne oli jo ehditty pistellä parempaan hukkapiiloon.

Taistoa ihan hitusen vain harmitti Hitsin itselleen omimat lahjat.. ja Hitsiä vain moinen jänishousupoika nauratti ja luu pysyi tiiviisti tassun alla vaikka vatsa oli jo täynnä luita:)
 
  Että mitäkö tästä opimme, emme mitään muuta kuin sen että koirat on ihan yhtä kärsimättömiä kuin omistajansa. Eli kiitos ihanasta lahjasta Jurvalaiset:)